Minäpä kerron hieman tästä paikasta, pieniä eroja joita täällä huomaa.
En oo nähny vieläkään yhtään spugea! En ainuttakaan! Todella outoa. Sillä Jäkessä ku meni ihan mihin aikaan vaan "keskustaan", ni siellä oli aina kokous in session. Aina. Kufsteini spugettomuus johtuu luultavasti siitä, että tämä on aika pieni turistivetoinen kaupunki, ja se halutaan pitää "siistinä" - pitää hyvää mainetta yllä. Good job Sherlock!
Missä vain kävelet, kadulla, ihan missä kaupassa vaan näet vapaita koiria. Täällä ne vaan hölköttelee menemään. Jopa ihan tuolla keskustan vilkkaasti liikennöidyillä kaduilla. Mut kai ne on jotenki koulutettu, koska ne ei koskaan pysähdy nuuhkimaan sua tai mitään sellasta, ne vaan viipottaa nenä maata viistäen. Baareissa en oo kyl nähny viel koirii.
Itävaltalaiset hoitaa oman osansa kierrättämisen suhteen. Muilla mailla ois paljon opittavaa näiltä alppien nahkashortsi runkkareilta. Pointti on se että kierrättäminen on tehty helpoks, joka paikassa ja nurkassa on kierrätysmultikompleksi-kierrätyskeskuspiste kaikille mahdollisille roskille. Ei tunnu niin vaikeelta viiä niitä roskia, ku matkaa on aina joku 10m lähimpään roskataivaaseen.
Säät vaihtuu täällä ihan uskomattomalla nopeudella. Aamulla saattaa olla tosi hyvä keli, on aurinkoo, on lämpöö, ja sit zädäm! Tuleeki pilvet yhtäkkiä, lunta ja vettä. Esim. tos yks aamu sato lunta todella rankasti (10 cm lunta maassa), ja sit joskus kahen aikaan tiet oli ihan kuivii, aurinko paisto jne. Sitä kesti pari tuntia, kunnes illalla rupes sataan sammakoita, siis SAMMAKOITA taivaalta! SIIS IHAN USKOMATONTA!!!! Olin ihan että mitä!! Ei ku toi oli siitä yhestä leffasta, nii oliki..
Auto. Das Automobil. Kaikilla on täällä auto. Et luultavasti mitään jos sulla ei oo autoa. Autosta pidetään huolta, sitä kylvetetään, imuroidaan, huolletaan. Autolle annetaan bensaa kun sillä on jano, ja rapsutetaan sivupeilin takaa. Auto tykkää kun sillä ajetaan.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2009
lauantai 21. maaliskuuta 2009
The Oscar-gaala
Heippa taas!
Oli pieni tauko, mut ny jatkuu, koska kaikkia varmaan kiinnostaa mitä täällä tapahtuu..? :)
Nyt on jaettu maiden väliset Oscarit erinäisistä loistavista ja vähemmän loistavista suorituksista.
Wannabe cooleudesta ja töykeydestä Oscarit menevät....ranskalaisille! Jeee, tulkaa hakeen pystinne homot! Raati päätyi valintaansa seuraavin kriteerein (päätös oli helppo ja yksimielinen:): ranskalaisten on pakko mennä baariin joka ilta, koska se on coolia. Myös selkeä muiden yläpuolella leijuminen on selkeää, he eivät puhu "sisäpiirin" ulkopuolella oleville nörteille. Töykeys Oscari tulee siitä, että aina kun vaikka nousee pöydästä, ni joku vitun fransmanni parkkeeraa oman ääsinsä siihen, vaikka tietää että siinä istuu joku muu, eikä suostu antamaan enää valtaamaansa paikkaa takaisin. Samoin jos on samassa pöydässä useiden ihmisten kanssa, ni nää Euroopan ylpeydet kysyy avoimesti vain tietyiltä ihmisiltä haluaako ne tulla johki bileisiin tai vaik bissen. Tai sit ne ei vaan tykkää musta :D Ihan sama.
Aini aivan brand new "limanuljaska-the ultimate ääshole"-Oscari menee edellä mainitun luvatun maan miespuoliselle henkilölle, jonka nimi alkaa S:llä. Tämä hra S saattaa jaagaa samassa tilassa/huoneessa olevia muijia vuorotellen. Hyvänä iltana hän yrittää 6 eri naishenkilöä. Kukaan ei tosin lämpeä, miksköhän? No, ainakin itseluottamusta löytyy...
Erikois-Oscari loistavasta hygieniaosaamisesta menee...etelä-korealaiselle tytölle, joka käyttää välillä hengityssuojainta ja valkoista hanskaa toisessa kädessä. Hän koskee ainoastaan valkoisella kädellään tietokoneeseen tai kaikkeen johon joku muukin on voinut mahd koskea.
Piilovittumaisuus-Oscari menee myös Etelä-Koreaan. Kiinalaisten jälkeen maailman epäsuorimmat ihmiset. Naama hymyilee, mutta pään sisällä ajatellaan ihan jotain muuta, korealaiset ovat hyviä pitämään piilossa oikeat tunteet, eikä niitä näytetä julkisesti. Ne pikku paskiaiset hymyilee sulle päin naamaa, kääntää pään ja jo on hymy hyytyny.
Liiallisesta puheesta, liiallisen nopeasta puheesta ja välillä "yli"ystävällisyydestä Oscarit menevät...Meksikoon! Mutta nää ei oo pahat Oscarit voittaa, en oo vaan aina niin puheliaalla päällä että jaksasin jauhaa tuntikausia ja olla kiinnostunu kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Kysehän on vaan sosiaalisen kanssakäymisen kulttuurierosta. Meksikolaiset on mukavia oikeesti!
Kaikkien kaveri -ja Jumalan-lahja-maailmalle-Oscarit menevät yhdelle ja samalle henkilölle...Zack! Vitun ärsyttävä kentucky boorn in the u s a.
Noni! Helpotti! Kiitos vaan...On täällä oikeesti kivojaki ihmisiä! Nyt ei tuu vaan yhtään mieleen.. :)
Oli pieni tauko, mut ny jatkuu, koska kaikkia varmaan kiinnostaa mitä täällä tapahtuu..? :)
Nyt on jaettu maiden väliset Oscarit erinäisistä loistavista ja vähemmän loistavista suorituksista.
Wannabe cooleudesta ja töykeydestä Oscarit menevät....ranskalaisille! Jeee, tulkaa hakeen pystinne homot! Raati päätyi valintaansa seuraavin kriteerein (päätös oli helppo ja yksimielinen:): ranskalaisten on pakko mennä baariin joka ilta, koska se on coolia. Myös selkeä muiden yläpuolella leijuminen on selkeää, he eivät puhu "sisäpiirin" ulkopuolella oleville nörteille. Töykeys Oscari tulee siitä, että aina kun vaikka nousee pöydästä, ni joku vitun fransmanni parkkeeraa oman ääsinsä siihen, vaikka tietää että siinä istuu joku muu, eikä suostu antamaan enää valtaamaansa paikkaa takaisin. Samoin jos on samassa pöydässä useiden ihmisten kanssa, ni nää Euroopan ylpeydet kysyy avoimesti vain tietyiltä ihmisiltä haluaako ne tulla johki bileisiin tai vaik bissen. Tai sit ne ei vaan tykkää musta :D Ihan sama.
Aini aivan brand new "limanuljaska-the ultimate ääshole"-Oscari menee edellä mainitun luvatun maan miespuoliselle henkilölle, jonka nimi alkaa S:llä. Tämä hra S saattaa jaagaa samassa tilassa/huoneessa olevia muijia vuorotellen. Hyvänä iltana hän yrittää 6 eri naishenkilöä. Kukaan ei tosin lämpeä, miksköhän? No, ainakin itseluottamusta löytyy...
Erikois-Oscari loistavasta hygieniaosaamisesta menee...etelä-korealaiselle tytölle, joka käyttää välillä hengityssuojainta ja valkoista hanskaa toisessa kädessä. Hän koskee ainoastaan valkoisella kädellään tietokoneeseen tai kaikkeen johon joku muukin on voinut mahd koskea.
Piilovittumaisuus-Oscari menee myös Etelä-Koreaan. Kiinalaisten jälkeen maailman epäsuorimmat ihmiset. Naama hymyilee, mutta pään sisällä ajatellaan ihan jotain muuta, korealaiset ovat hyviä pitämään piilossa oikeat tunteet, eikä niitä näytetä julkisesti. Ne pikku paskiaiset hymyilee sulle päin naamaa, kääntää pään ja jo on hymy hyytyny.
Liiallisesta puheesta, liiallisen nopeasta puheesta ja välillä "yli"ystävällisyydestä Oscarit menevät...Meksikoon! Mutta nää ei oo pahat Oscarit voittaa, en oo vaan aina niin puheliaalla päällä että jaksasin jauhaa tuntikausia ja olla kiinnostunu kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Kysehän on vaan sosiaalisen kanssakäymisen kulttuurierosta. Meksikolaiset on mukavia oikeesti!
Kaikkien kaveri -ja Jumalan-lahja-maailmalle-Oscarit menevät yhdelle ja samalle henkilölle...Zack! Vitun ärsyttävä kentucky boorn in the u s a.
Noni! Helpotti! Kiitos vaan...On täällä oikeesti kivojaki ihmisiä! Nyt ei tuu vaan yhtään mieleen.. :)
lauantai 14. maaliskuuta 2009
perjantai 13. maaliskuuta 2009
Onnea kaikille Ernoille!
Avaan verhot, oho! sataa ihan ku sen kuuluisan Esterin "paikasta jonne aurinko ei paista" (kukaan ei kyl tiie miten hyvännäkönen se Esteri muuten on, kaikki muistaa vaan sen äässin). Piti mennä laskeen, mut ehkä en sit prkle mee...In the meantime: booooring!!!!
Vettä, vettä, vettä, pilipili pom...
Illemmalla haemme jättipitsan lähellä sijaitsevasta herkkukitskalta. Täällä iso perhepitsa maksaa 10€ kuudella täytteellä! Ja ne oikeesti on isoja. Ilta päättyy traagisesti, kukaan ei varmaan osannut arvata mitä sattui myöhemmin yöllä...
Täällä asuntolassa oli siis ollu joku Jason niminen vaihto-oppilas amerikasta, mut kukaan ei oikein ollu puhunu sen kaa hirveesti mitään, se tykkäs olla omassa rauhassaan - ittekseen. No mut tää tyyppi sekos eilen sit ihan totaallisesti jostain syystä? Ja rupes vaan lahtaan porukkaa jollain keittiöveitsellä!! Oltiin kaikki ihan vitun paniikissa!!! Tääl oli sellanen kaaos päällä, että! Oli special forced, gi janet, troopperit, maihinnousu-jääkärit, miinottajat, CIA, FBI, KGB, Hurley lostista, ja jopa SUPO. Mut kaikki kuoli, KAIKKI!!!!! Tää Jason ei vaa jostain syystä delannu!!!! Ei millään!! Pääsin pakoon, onneks (oikeesti siks ku oon tän paikan ainut neitsyt, ja neitsyet selvii aina just tällasista pinteistä)!
HUH HUH!!! Olipa perjantai! Toivottavasti siellä päin oli vähä rauhallisempaa
Vettä, vettä, vettä, pilipili pom...
Illemmalla haemme jättipitsan lähellä sijaitsevasta herkkukitskalta. Täällä iso perhepitsa maksaa 10€ kuudella täytteellä! Ja ne oikeesti on isoja. Ilta päättyy traagisesti, kukaan ei varmaan osannut arvata mitä sattui myöhemmin yöllä...
Täällä asuntolassa oli siis ollu joku Jason niminen vaihto-oppilas amerikasta, mut kukaan ei oikein ollu puhunu sen kaa hirveesti mitään, se tykkäs olla omassa rauhassaan - ittekseen. No mut tää tyyppi sekos eilen sit ihan totaallisesti jostain syystä? Ja rupes vaan lahtaan porukkaa jollain keittiöveitsellä!! Oltiin kaikki ihan vitun paniikissa!!! Tääl oli sellanen kaaos päällä, että! Oli special forced, gi janet, troopperit, maihinnousu-jääkärit, miinottajat, CIA, FBI, KGB, Hurley lostista, ja jopa SUPO. Mut kaikki kuoli, KAIKKI!!!!! Tää Jason ei vaa jostain syystä delannu!!!! Ei millään!! Pääsin pakoon, onneks (oikeesti siks ku oon tän paikan ainut neitsyt, ja neitsyet selvii aina just tällasista pinteistä)!
HUH HUH!!! Olipa perjantai! Toivottavasti siellä päin oli vähä rauhallisempaa
torstai 12. maaliskuuta 2009
Cross-Cultural Management
1645 alkoi ensimmäinen kunnon kurssi Cross-Cutural Management. Kurssia opettaa meksikolainen mies prof. Duenas, josta tuli jotenkin heti mieleen Yoda. Se puhu todella rauhallisesti, jonkinlaisen sisäisen rauhan hehkuen tästä viisauden ruumiillistumasta + plus että ulkonäöllisesti ei oltu kovin kaukana, ei se ihan vihree kuitenkaan ollu mut noin muuten.
Pelattiin sellasta kulttuurien välistä kortti-simulaatio-peliä. Luokka jaettiin kuuteen ryhmään, ja jokainen ryhmä opetteli pelin säännöt omassa ryhmässään. Säännöt piti muistaa, sillä jonkun 5 min opettelun jälkeen ei saanut kommunikoida lainkaan puhumalla, eikä saanu kirjottaa sanoja, ainoastaan elehtiä. No aina jos voitti tai hävisi yhden kierroksen korttipelissä, piti siirtyä toiseen pöytään. Pointti oli siis siinä että jokaisessa pöydässä oli erilaiset säännöt korttipelissä. Esim. meidän pöydässä pata oli aina kaikkein parasta maata ja voitti kaikki muut, ja ässä kaikkein korkein, kun taas jonkun toisen pöydässä saatto olla hertta parasta maata jne.
Tossa pelissä siis tarkkailtiin millä tavoin erilaiset ihmiset reagoi tilanteessa joissa heidän omat säännöt ei tavallaan päde, on toisenlaiset, siis vähän niinku sillon kun menet Suomesta vaikka Japaniin. Kulttuurien kohtaaminen. Mähän siis älysin tän jipon, vasta käytyäni kahdessa eri pöydässä, ku porukka rupee jotain inttään vastaa et ässä ei oo muka korkein ja pata muka ei parasta maata, pyhpah! Oli ihan kiva tunti.
Illalla oli jonkun opiskelijoiden tekemän lyhytelokuvan ensi-ilta pileet, ja ne oli ihan tyhmät. Leffa oli oikeesti lyhytelokuva, varmaan kestoa 10 min. Sponsored by Red Bull, ei siinä muuta..
Pelattiin sellasta kulttuurien välistä kortti-simulaatio-peliä. Luokka jaettiin kuuteen ryhmään, ja jokainen ryhmä opetteli pelin säännöt omassa ryhmässään. Säännöt piti muistaa, sillä jonkun 5 min opettelun jälkeen ei saanut kommunikoida lainkaan puhumalla, eikä saanu kirjottaa sanoja, ainoastaan elehtiä. No aina jos voitti tai hävisi yhden kierroksen korttipelissä, piti siirtyä toiseen pöytään. Pointti oli siis siinä että jokaisessa pöydässä oli erilaiset säännöt korttipelissä. Esim. meidän pöydässä pata oli aina kaikkein parasta maata ja voitti kaikki muut, ja ässä kaikkein korkein, kun taas jonkun toisen pöydässä saatto olla hertta parasta maata jne.
Tossa pelissä siis tarkkailtiin millä tavoin erilaiset ihmiset reagoi tilanteessa joissa heidän omat säännöt ei tavallaan päde, on toisenlaiset, siis vähän niinku sillon kun menet Suomesta vaikka Japaniin. Kulttuurien kohtaaminen. Mähän siis älysin tän jipon, vasta käytyäni kahdessa eri pöydässä, ku porukka rupee jotain inttään vastaa et ässä ei oo muka korkein ja pata muka ei parasta maata, pyhpah! Oli ihan kiva tunti.
Illalla oli jonkun opiskelijoiden tekemän lyhytelokuvan ensi-ilta pileet, ja ne oli ihan tyhmät. Leffa oli oikeesti lyhytelokuva, varmaan kestoa 10 min. Sponsored by Red Bull, ei siinä muuta..
keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Great wisdom for U S and A
Huonot säät jatkuu...
Joka keskiviikko on sellaiset KUFA-pharteet, Kufa nimisessä baarissa. Mulla ei ollu kouluu tänään ollenkaan, ensimmäinen kunnon kurssi alkaa huomenna. Päivä lipui pikku hiljaa eteenpäin...
Illemmalla aloteltiin sitten tuolla Kayleighin (ylpeä Red Soxs-fani, se on niille uskonto) kämpillä, ja sen kaverit soitti sille Skypellä. Sillä on siis kaikki webkamerat ja systeemit et näkee kans kenelle puhuu. Ne oli kai kiinnostuneita Suomesta? Jotain ne kyseli. Mun oli ihan vaan pakko kysyä, että tietääkö ne missä Suomi noin geopoliittisesti sijaitsee, ja se niiden vastaus pudotti mut ihan totaallisesti.
Ne Kayleighin kaverit vastas: "Isn`t Finland a part of HOLLAND?" Oikeesti repesin ihan täydellisesti! :D No joo, eihän amerikkalaiset tiie luultavasti kaikkia oman maansa osa-valtioitakaan, joten miks ne tietäis missä pieni piskuinen Suomi on. Kuitenkin hauskaa!
Kufa bileissä tuli 1 hyvä biisi M.I.A: Paper Planes, muuten kauheeta hyvien biisien remixraiskailua. Manu voitti Interin, jee...
Joka keskiviikko on sellaiset KUFA-pharteet, Kufa nimisessä baarissa. Mulla ei ollu kouluu tänään ollenkaan, ensimmäinen kunnon kurssi alkaa huomenna. Päivä lipui pikku hiljaa eteenpäin...
Illemmalla aloteltiin sitten tuolla Kayleighin (ylpeä Red Soxs-fani, se on niille uskonto) kämpillä, ja sen kaverit soitti sille Skypellä. Sillä on siis kaikki webkamerat ja systeemit et näkee kans kenelle puhuu. Ne oli kai kiinnostuneita Suomesta? Jotain ne kyseli. Mun oli ihan vaan pakko kysyä, että tietääkö ne missä Suomi noin geopoliittisesti sijaitsee, ja se niiden vastaus pudotti mut ihan totaallisesti.
Ne Kayleighin kaverit vastas: "Isn`t Finland a part of HOLLAND?" Oikeesti repesin ihan täydellisesti! :D No joo, eihän amerikkalaiset tiie luultavasti kaikkia oman maansa osa-valtioitakaan, joten miks ne tietäis missä pieni piskuinen Suomi on. Kuitenkin hauskaa!
Kufa bileissä tuli 1 hyvä biisi M.I.A: Paper Planes, muuten kauheeta hyvien biisien remixraiskailua. Manu voitti Interin, jee...
tiistai 10. maaliskuuta 2009
Who`s your buddy!?
Tiistai on toivoa täynnä, ja tänää illalla on suuri the buddy evening. Heräämisen jälkeen oli pakko käydä taas kaupassa haahuilemassa, että mitäköhän sitä tarttis, niin ja jotain ruokaaki piti ostaa. Haluutteko kuulla mitä ostin? Ai ette, okei :) Ostin ainaski kokonaisen ananaksen.
A 25:n kahden hellan ja yhden kattilan - kombinaatiolla valmistin oikeesti aika hyvä risotton. Siihen tuli tuoreita herkkusieniä (ne on muute tosi halpoi), paprikaa, sipulii, valkosipulii, mausteit, maitoo, jotain minkä pitäs olla kermaa? ja parmesaania + pakollinen riisi. Siinä se alkupvä meni...Aika hurjaa
Kaveri-iltamat alko 2000. En oikeen tykkää tollasista järjestetyistä, virallisista "nyt tutustutaan toisiimme"-tapahtumista. Joten angstit potkasivat sisään noin 1900, ja päätin juua vähän ennenku lähen sinne koululle tuskailemaan. Kyse oli siis rohkaisuryypystä, x4.
Siellä oltiin sitten "kaikki" vaihtarit ja nativetyypit samassa auditoriossa, ja tunnelma oli käsin-vittu-kosketeltava. ESN-ihmiset huusi aina jonkun saksalaisen tai itävaltalaisen buddyn nimen ja sit vaihtarin nimen. Tällä kertaa ne yritti ehkä leikkiä amoria, koska oli aina poika-tyttö-buddyt. Ahisti niin pirusti, se sellanen "pakko". Ja eihän sinne tietenkään tullu ees kaikkien kamut paikalle. Ehin jo tuulettelemaan ku mun buddya ei näkyny ku sen nimi sanottiin, olin vaan et JEESSSSSSS!! :)
Mut eiköhän se harvahammas-mustapehko-luihupeikkohippi-olio (ANTEEKS!!!:) tullu sinne sitten vähän ajan päästä, sillä hetkellä halusin todellakin haihtua savuna ilmaan puf! Se oli ottanu mukaan vittu poikaystävänsä :) Ei jumalauta, oikeesti! Rupes ahistaan vähän lisää taas, onneks siihen tuli sitten neljänneksi pyöräksi korealainen tyttö, jonka oma kamu ei ollu tullu lainkaan. Mentiin kaikki yhes koos, käsi kädessä Manhattaniin juttelemaan ja vittu tutustumaan toisiimme, nii!
Sätkin niiden buddyjen kanssa tunnin! Sitten oli ihan oikeesti PAKKO hävitä baarin toiselle puolelle, jossa pysty hengittään vähän vapaammin. Se oli oikeestaan aika hauskaa kattoo ku muistakin pöydistä tuli sellasia "tuu ny helvetti pelastaan mut pois täältä"-katseita :) Olihan toi vähän fiasko koko juttu, mut sit taas toisaalta jotku voi oikeesti klikkaa ja tulla hyvin toimeen ja saada ihan ihkaoikean buddyn tolleen. Baari oli melkein puoli tyhjä jo joskus 0000.
Loppuilta meni silleen ku baarissa nyt yleensä iltaa vietetään. Aini, se DJ oli ihan homo. Kävin pyytään MGMT:n Time to Pretendin, joo se soitti sen joskus tunnin päästä, mut vaan puoliks! Kesken MUN piisin (illan paras biisi, tietenkin!:) se tappo sen ja vaihto biisiä. Parin kappaleen jälkeen tää retard soitti saman yhtyeen Kids laulun kokonaan, ja se ei oo läheskään niin hyvä ku Time to...Caipiroskat makso vaan 4,60€ (joka ti tarjous), ja ne oli x2 isompia, x2 alcoholia. Täällä ei käytetä mittoja, täällä luotetaan päässälaskutaitoon. Soronoo!
A 25:n kahden hellan ja yhden kattilan - kombinaatiolla valmistin oikeesti aika hyvä risotton. Siihen tuli tuoreita herkkusieniä (ne on muute tosi halpoi), paprikaa, sipulii, valkosipulii, mausteit, maitoo, jotain minkä pitäs olla kermaa? ja parmesaania + pakollinen riisi. Siinä se alkupvä meni...Aika hurjaa
Kaveri-iltamat alko 2000. En oikeen tykkää tollasista järjestetyistä, virallisista "nyt tutustutaan toisiimme"-tapahtumista. Joten angstit potkasivat sisään noin 1900, ja päätin juua vähän ennenku lähen sinne koululle tuskailemaan. Kyse oli siis rohkaisuryypystä, x4.
Siellä oltiin sitten "kaikki" vaihtarit ja nativetyypit samassa auditoriossa, ja tunnelma oli käsin-vittu-kosketeltava. ESN-ihmiset huusi aina jonkun saksalaisen tai itävaltalaisen buddyn nimen ja sit vaihtarin nimen. Tällä kertaa ne yritti ehkä leikkiä amoria, koska oli aina poika-tyttö-buddyt. Ahisti niin pirusti, se sellanen "pakko". Ja eihän sinne tietenkään tullu ees kaikkien kamut paikalle. Ehin jo tuulettelemaan ku mun buddya ei näkyny ku sen nimi sanottiin, olin vaan et JEESSSSSSS!! :)
Mut eiköhän se harvahammas-mustapehko-luihupeikkohippi-olio (ANTEEKS!!!:) tullu sinne sitten vähän ajan päästä, sillä hetkellä halusin todellakin haihtua savuna ilmaan puf! Se oli ottanu mukaan vittu poikaystävänsä :) Ei jumalauta, oikeesti! Rupes ahistaan vähän lisää taas, onneks siihen tuli sitten neljänneksi pyöräksi korealainen tyttö, jonka oma kamu ei ollu tullu lainkaan. Mentiin kaikki yhes koos, käsi kädessä Manhattaniin juttelemaan ja vittu tutustumaan toisiimme, nii!
Sätkin niiden buddyjen kanssa tunnin! Sitten oli ihan oikeesti PAKKO hävitä baarin toiselle puolelle, jossa pysty hengittään vähän vapaammin. Se oli oikeestaan aika hauskaa kattoo ku muistakin pöydistä tuli sellasia "tuu ny helvetti pelastaan mut pois täältä"-katseita :) Olihan toi vähän fiasko koko juttu, mut sit taas toisaalta jotku voi oikeesti klikkaa ja tulla hyvin toimeen ja saada ihan ihkaoikean buddyn tolleen. Baari oli melkein puoli tyhjä jo joskus 0000.
Loppuilta meni silleen ku baarissa nyt yleensä iltaa vietetään. Aini, se DJ oli ihan homo. Kävin pyytään MGMT:n Time to Pretendin, joo se soitti sen joskus tunnin päästä, mut vaan puoliks! Kesken MUN piisin (illan paras biisi, tietenkin!:) se tappo sen ja vaihto biisiä. Parin kappaleen jälkeen tää retard soitti saman yhtyeen Kids laulun kokonaan, ja se ei oo läheskään niin hyvä ku Time to...Caipiroskat makso vaan 4,60€ (joka ti tarjous), ja ne oli x2 isompia, x2 alcoholia. Täällä ei käytetä mittoja, täällä luotetaan päässälaskutaitoon. Soronoo!
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
Transgays
Sunnuntai...MIstäköhän johtuu, ettei mulle tuu oikeesti ikinä krapulaa, siis sellasta pahaa oloa jota on voinu kattoo joskus vierestä, ja toivoa että vitsi ku ois samassa kunnossa, mutta ei. Oonki niin aikuinen et tiien (nykyään!!) mun alkoholirajat. Aamulla melkein paisto aurinko, ja nousinki aika nopeesti ylös ja lähin käveleen tonne vähän uusiin paikkoihin. Jos noita pilviä ei ois koko aika tossa tiellä, ni tääl ois todella aurinkoista. Kävin todella pitkällä walkaboutilla, ja vielä ilman napanuoraa eli mp3-soitinta, aika hyvin. Sitten...kävelin takas ja söin edellispäivän pastasysteemiä.
Sunnuntai...tylsää. Lainasin viereisen huoneen asukilta diiviidii elokuvat Transformers ja V for Vendetta, ja katoin samantien Transhomot, ei ollu kauheen hyvä. Nukkuun...
Sunnuntai...tylsää. Lainasin viereisen huoneen asukilta diiviidii elokuvat Transformers ja V for Vendetta, ja katoin samantien Transhomot, ei ollu kauheen hyvä. Nukkuun...
lauantai 7. maaliskuuta 2009
Johnny Woo
Täällä on nyt ollut jo kolmatta pvää ihan samanlainen sää, aamulla tulee jo vähän lumen ja veden sekoitusta, ja sit illemmalla alkaa sataa enemmän joko ihan regular räntää tai normaale lunta. Ja pilvistä on, niin et vuorien huippuja ei näy kunnolla. Lautailukelit ei oo ollu siis kovin hyvät, en oo päässy viel kertaakaan rinteeseen. Eihän tuolla ylhäällä nää eteensä.
On vähän tylsää ku ei oo tv:tä tai leffaoja joita vois kattella iltasin. Ainut liikkuvaa kuvaa edustava juttu mun tietokoneella on NIrvanan MTV Unplugged Uncut - versio (ei, mulla ei oo ees eroottista viihdettä). Oon nyt sitten angstaillu Cobainin tahtiin. Se viiminen biisi tolta vikalta keikalta, "Where did you sleep last night", siinä on vaan niin hiuksianostattavan mahtava tunnelataus! Halusin ittekki soitella kitaraa viel kolmea pahemmin ku katto ku toiset soittaa...Niinpä lähdin tossa aamusalla käveleen Kufsteinin (kavereiden kesken "Kuffe") keskustaan ettiin musiikkitarvikeliikettä, koska olin mielestäni nähnyt sellaisen jossain vilaukselta. Etin sitä liikettä sitten ehkä noin tunnin ja samalla opin tunteen keskustaan paremmin - missä on postit, poliisiasema, pankit jne. Löysin lopulta sellasen pienen musiikkiliikkeen Music Centerin. Sen näyteikkunassa olisi mun tuleva Kufstein miniatyree kitara. PItää tulla maanantaina uudestaan, koska liike oli kiinni lauantaisin.
Ollaan katottu tossa pvällä tän asuntolakompleksin aulassa MTV:tä, koska se on ainut englanninkielinen kanava näillä huudeilla. On katottu my super sweet sixteenit, exposed, flavour flavet ja new yorkit, ne on niin .itun huonoja kaikki että ne onki hyviä. Niin, ja oon puhunu tänää jo kolmelle ihmiselle ja nyt on kyse jo useammasta lauseesta, melkein keskustelusta! :) Internetin PITÄISI alkaa toimia maanantaina.
Vitsi ku ois oikeesti paremmat säät! Haluun laskeen! Tein muuten ekaa kertaa täällä kunnon ruokaa ite, oikeen jauhelihapastaa. Mulla on vaan yks korkeareunanen pannu, jolla teen KAIKKEN, niinpä toi ruoanlaitto ei oo mitää kauheen nopeeta hommaa. Ekana pitää siis keittää pasta, sit se laitetaan tekeytymään tekeytymisastiaan, eli kulhoon, eli myslikuppiin. Tämän jälkeen paistetaan jauheliha, lisätään valskosipulit ja tomaattimurska mit kräutern (yrteillä). Nami nami!
Koska tänään on la, niin illalla oli jotku pileet ala-aulassa, olin jotenki tosi väsyny ja meninkin sitten nukkumaan jo kaheksalta. Heräsin kuitenki yheksältä ja menin ihan pöpperöissä ala-aulaan, jossa kaikki muut oli jo leikkimässä "arvaa mitä sanaa (tai sanoja) esitän ilman sanoja"-leikkiä. Joo, ja koska olen niin cool ja adult, haluun hengaa VAAN coolien tyyppien kaa, ni sit me ruvettiin pelaan omia juomapelejä Mian (Fin), Kayleigh (Usa) ja Jonny Wuun (S-Korea) - sanon häntä Johnny Wooksi. Johnny Woo osasi pari juomapeliä, jota me sitten pelailtiin, ne oli ihan hauskoja.
Juomapeli nro 1: jonkun piti keksii joku "numerinen" väli, vaikka 100-200 ja miettiä tolta väliltä joku tietty luku esim 145, ja sitten muut yritti arvailla sitä. Ja koskahan tossa ois kestäny pieni ikuisuus, vaan arvailemalla, niin jos sano vaik luvun yli 145, ni "pelinjoht" sano down, ja jos arvas alle 145 ni sit taas up - kyl te älyytte! Selitän ku pikkulapsille :) Eli tolleen sitä lukua sai haravoitua paremmin jne. Se joka arvas oikein, sai/joutu juomaan yhden shotin jekkua. Thäts it!
Juomapeli nro 2(täl on varmaan joku ihan oikeeki nimi Suomes): isoon lasiin kaadettiin joku pari desii kaljaa, sit sinne laitettiin shottilasi kelluun. Pointti oli se, et sinne shottilasiin piti kaataa haluamansa määrä jekkua, niin ettei se shottilasi ois uponnu bisseen. Sit seuraavan piti kaataa niin ettei se uppois jne. Se kenen kaatokerralla se uppos - joutu ylläripylläri juomaan sen yhellä huikalla. Hävisin aika monta kertaa, eikä se enää vikoilla kerroilla menny alas yhellä hörpyllä :) Phussee!
Se on oikeesti hassua ku sellanen hiljanen pieni korealaispoika rupeen mesoon kännissä, ego oliki yhtäkkiä tähtitieteellisissä sfääreissä. Mentiin ostaa tupack-kia huoltoasemalta Woon kanssa: ensin Woo heitti ganstahupun päähän, sit se pieni poika marssi sinne tiskille jekkupullo kädessä ja iski sen siihen tiskille ja vaati itselleen punaisen marlboro askin :) Se oli oikeesti aika hauskaa. Nii, ja sit Woo IHAN plekseissä sano Kayleighia koko aika "shii shiiks"! :D En ehkä muista millon oisin repeilly jonku jutuille niin paljon ku Johnny Woon. Ei me päästy baariin asti.
On vähän tylsää ku ei oo tv:tä tai leffaoja joita vois kattella iltasin. Ainut liikkuvaa kuvaa edustava juttu mun tietokoneella on NIrvanan MTV Unplugged Uncut - versio (ei, mulla ei oo ees eroottista viihdettä). Oon nyt sitten angstaillu Cobainin tahtiin. Se viiminen biisi tolta vikalta keikalta, "Where did you sleep last night", siinä on vaan niin hiuksianostattavan mahtava tunnelataus! Halusin ittekki soitella kitaraa viel kolmea pahemmin ku katto ku toiset soittaa...Niinpä lähdin tossa aamusalla käveleen Kufsteinin (kavereiden kesken "Kuffe") keskustaan ettiin musiikkitarvikeliikettä, koska olin mielestäni nähnyt sellaisen jossain vilaukselta. Etin sitä liikettä sitten ehkä noin tunnin ja samalla opin tunteen keskustaan paremmin - missä on postit, poliisiasema, pankit jne. Löysin lopulta sellasen pienen musiikkiliikkeen Music Centerin. Sen näyteikkunassa olisi mun tuleva Kufstein miniatyree kitara. PItää tulla maanantaina uudestaan, koska liike oli kiinni lauantaisin.
Ollaan katottu tossa pvällä tän asuntolakompleksin aulassa MTV:tä, koska se on ainut englanninkielinen kanava näillä huudeilla. On katottu my super sweet sixteenit, exposed, flavour flavet ja new yorkit, ne on niin .itun huonoja kaikki että ne onki hyviä. Niin, ja oon puhunu tänää jo kolmelle ihmiselle ja nyt on kyse jo useammasta lauseesta, melkein keskustelusta! :) Internetin PITÄISI alkaa toimia maanantaina.
Vitsi ku ois oikeesti paremmat säät! Haluun laskeen! Tein muuten ekaa kertaa täällä kunnon ruokaa ite, oikeen jauhelihapastaa. Mulla on vaan yks korkeareunanen pannu, jolla teen KAIKKEN, niinpä toi ruoanlaitto ei oo mitää kauheen nopeeta hommaa. Ekana pitää siis keittää pasta, sit se laitetaan tekeytymään tekeytymisastiaan, eli kulhoon, eli myslikuppiin. Tämän jälkeen paistetaan jauheliha, lisätään valskosipulit ja tomaattimurska mit kräutern (yrteillä). Nami nami!
Koska tänään on la, niin illalla oli jotku pileet ala-aulassa, olin jotenki tosi väsyny ja meninkin sitten nukkumaan jo kaheksalta. Heräsin kuitenki yheksältä ja menin ihan pöpperöissä ala-aulaan, jossa kaikki muut oli jo leikkimässä "arvaa mitä sanaa (tai sanoja) esitän ilman sanoja"-leikkiä. Joo, ja koska olen niin cool ja adult, haluun hengaa VAAN coolien tyyppien kaa, ni sit me ruvettiin pelaan omia juomapelejä Mian (Fin), Kayleigh (Usa) ja Jonny Wuun (S-Korea) - sanon häntä Johnny Wooksi. Johnny Woo osasi pari juomapeliä, jota me sitten pelailtiin, ne oli ihan hauskoja.
Juomapeli nro 1: jonkun piti keksii joku "numerinen" väli, vaikka 100-200 ja miettiä tolta väliltä joku tietty luku esim 145, ja sitten muut yritti arvailla sitä. Ja koskahan tossa ois kestäny pieni ikuisuus, vaan arvailemalla, niin jos sano vaik luvun yli 145, ni "pelinjoht" sano down, ja jos arvas alle 145 ni sit taas up - kyl te älyytte! Selitän ku pikkulapsille :) Eli tolleen sitä lukua sai haravoitua paremmin jne. Se joka arvas oikein, sai/joutu juomaan yhden shotin jekkua. Thäts it!
Juomapeli nro 2(täl on varmaan joku ihan oikeeki nimi Suomes): isoon lasiin kaadettiin joku pari desii kaljaa, sit sinne laitettiin shottilasi kelluun. Pointti oli se, et sinne shottilasiin piti kaataa haluamansa määrä jekkua, niin ettei se shottilasi ois uponnu bisseen. Sit seuraavan piti kaataa niin ettei se uppois jne. Se kenen kaatokerralla se uppos - joutu ylläripylläri juomaan sen yhellä huikalla. Hävisin aika monta kertaa, eikä se enää vikoilla kerroilla menny alas yhellä hörpyllä :) Phussee!
Se on oikeesti hassua ku sellanen hiljanen pieni korealaispoika rupeen mesoon kännissä, ego oliki yhtäkkiä tähtitieteellisissä sfääreissä. Mentiin ostaa tupack-kia huoltoasemalta Woon kanssa: ensin Woo heitti ganstahupun päähän, sit se pieni poika marssi sinne tiskille jekkupullo kädessä ja iski sen siihen tiskille ja vaati itselleen punaisen marlboro askin :) Se oli oikeesti aika hauskaa. Nii, ja sit Woo IHAN plekseissä sano Kayleighia koko aika "shii shiiks"! :D En ehkä muista millon oisin repeilly jonku jutuille niin paljon ku Johnny Woon. Ei me päästy baariin asti.
perjantai 6. maaliskuuta 2009
How to dissapear completely
Toinen pvä alkoi klo 10 seminaarilla Itävallan kulttuurista ja historiasta, paikalle saapui ehkä 1/3 oppilaista - saattoi johtua edellisillasta? Kaikkien eri maiden itse tekemät esittelyvideot (esittely-"propaganda"-videot) on oikeesti huvittavia, niissä kaikki on toteutettu niin kliseiden saattelemana ettei ole tosi. Tossakin Itävalta-pätkässa oli ilosia ihmisiä nahkashortseissa ja sit toisaalta osataan täällä nykyteknologiaakin ja luonto on niin puhdasta yms. Sen luonto aspektin ostan kyllä, ja hyvä niin että jossain oikeesti on vielä koskematonta luontoa, niin kuin täällä Tirolissa. Kuuleman mukaan Tirolissa on Euroopan suurin turmeltumaton luontoalue. Tämä johtuu luultavasti siitä että Tirolissa asumiskelpoista maata on vain jotain 30% pinta-alasta. Luento kesti 2 tuntia.
Sit oli pari tuntii vapaata. Kävin pitsalla paikassa, jossa ne paistaa pitsat ihan ihkaoikeella kiviuunilla, siellä oli puuklapit ja kaikki tulessa. Otin quatro stagionin. Sitten kävin kaupassa InterSparissa ostaan tonne tyhjään jääkaappiin kaikkii ihanii juustoja ja juttuja. Täällä ruokakaupassa on ihan oma kokonainen kuja viinoille ja viineille. Hinnat on kyllä aika samat ku Suomessa, paitsi tietenki olut, viinat, viinit, limut, mehut ja juustot. Mut noin yleisesti aika samaa hintatasoa ku Suomessa, varsinki kaikki einekset oli melkein kalliimpia.
Koululle takas klo 2 p.m. Siellä oli jotain yleistä kurssitarjonnasta ja sit jo yhden semesterin olleet opiskelijat esittäyty. Sen jälkeen tapahtu se mitä tässä on salaa pelätty, eli itsensä esittely koko luokalle. Onneks ei tarvinnu ku nousta ylös ja sanoo nimi, mistä maasta, ikä, mitä opiskelee ja mistä tykkää. Rupes oikeesti vituttaan siinä samalla ku muut esittäyty - ne oli kaikki jotain 21-23. Oon oikeesti vanhin opiskelija kaikista!! Koska se ärsytti niin suuresti, ni samoin sitten että oon 40 vuotias. Se tunti ei kestäny kovin pitkää. Illalla oli sitten jotku kotibileet jonku tyypin kämpillä, että sitä odotellessa.
Päivälliseksi olin hankkinut itävaltalaisen, suorastaan hurmaavan purkkierikoisuuden - "speckknödelsuppen". Vapaasti suomennettuna siis läskiklöntsä-keiton :) Miksi ostin juuri tämän keiton?? En oikeesti tiie, ehkä halusin kokeilla jonkun native itävaltalaismakuelämyksen? No kuitenkin siellä tölkissä oli 4 kpl sellasta läskipullaa ja sit lientä. Se liemi oli ihan törkeen suolasta, niinku kaikki ruoka täällä tuntuu olevan jonkun rakastuneen ihmisen valmistamaa, siis rakkaushan on hyvä juttu. Thumbs up! Love 12 points! Se läskipullien kitalakea hivelevä maku, mmm...meni alas.
Aloteltiin sen suomalaisen tytön Mian ja bostonialaisen (U, S and A) tytön Kayleigh kanssa. Tämä amerikkalainen oli tykästynyt kovasti jägermeisteriin, kahdessa pvässä 1 pullo, ei mikään maailman ennätysvauhti, mutta no kuitenkin. Muuten litran jekku maksaa alle 10€, eli 9,99€! Koko aika piti ottaa shottia jollekin , ja tunnissa otettiin sitten 5 shottia + joku smirnoff ice kopio ja killkenny olut (joka oli muuten tosi hyvää!). PIti mennä taksilla (tytöt ja niiden vammailu korkokengillä!), vaikka kävelymatkaa oli siis 5-10 min. Ois pitäny ehkä kävellä, koska taksissa tuli sitten se kurkkiva paha olo ja piilotettu sekava olo. Oho! Janne taitaakin missata nää pileet! :) Ja niin siinä sitten kävikin, että 15 min vierailun jälkeen tein oman trademarkkini, eli katoamistempun PUF! enkä ollutkaan enää pileissä...
Vähän on ikävä
torstai 5. maaliskuuta 2009
B-52
Nukuin vaatteet päällä makuupussissa ekan yön ja oli silti kylymä. Ankea herätys klo 7.30. Pisulle, pesulle ja ulos. Koulu alko yheksältä ja sitä ennen piti käyä selvittään et josko sais uuden avaimen, sain. Ihan ok huone, it`s not much but it`s home. Koulu, Hochschule Kufstein on n 10 min kävelymatkan päässä täältä kämpiltä. Koulumatka kuljetaan vihertävän väristä jokea pitkin, ja jostain syystä mulle tulee näistä maisemista ihan mieleen Twin Peaksin maisemat, niissä on jotain samaa, jotain pahaenteistä. Nämä metsät on kirottu ja pöllöt huhuilee öisin ja Bob tappo Lauran jne. Hochschule Kufsteinin vessatkin on Villeroy&Boch sponssatut.
Onneks Kufstein on aika pieni paikka, n 18 000 asukasta vaan. Kivaa, ja outoa näin suomalaiselle on myös se että kun menee kauppaan, ni ne myyjät on suht ilosen olosia ja MOIKKAA heti! Weird! Tää on oikeesti ihan mukavan olonen paikka, ei tarviikkaa hakee mua pois vielä äiti! Joka puolella näkyy lumihuippusia vuoria, ja toi keskusta on sellasta vanhaa arkkitehtuuria, joka on aina plussaa.
Hochschule Kufstein osaa ottaa kaiken irti vaihto-oppilaistaan, ne ottaa maksuja kaikista mahollisista asioista, koska "this is your contribution for ths school", joopa joo. Niinpä aion taistella takasin ja ottaa kaikki vessapaperit koulun vessasta, ainaski! Ja kyllä mä jotain muutakin keksin vielä :)
Meitä vaihto-oppilaita on noin 100. Suurin osa vaihtiksista on Koreasta (Etelä-Koreasta, koska pohjoiskorealaiset on jatkuvassa kotiarestissa, tai ainakin lähtö sieltä on tehty niille vaikeeks - lähteenä korealainen tyttö nimeltä Ham:) noin 20 kpl, Meksikosta, Puolasta ja Ranskasta on kans aika monta tyyppiä. Sitten on pari amerikkalaista, saksalaista, tsekkiläistä, intialaista ja bulgaarialaista. Yksi ranskalainen tyttö on koko porukan tummaihoinen. On täällä muuten 1 toinenki Suomesta, ja oikeesti arvasin heti ku näin sen, et se on Suomesta.
Sain jopa tunnustusta mun saksakielentaidoista, tän koulun kahvilanpitäjä, se luuli et oon oikeesti saksalainen. Se sano et normaalisti suomalaiset ääntää silleen "töksähdellen", mut Jannen saksa solju ku virkistävä kevätpuro. Emmä keksi näitä vaan, nii se sano :) Tän ekan kunnon pvän perusteella tästä voi tulla aika yksinäinen 4 kk, oon kävelly tuolla keskustassa ympäriämpäri ja tappanu tuntien välissä olevaa aikaa (kyynel -multiple- poskella tietenkin). Tänää oli kaikkea koulujuttua 0900 alkaen: koulurakennukseen tutustumista, opettajien esittely ja tulevista kursseista jotain yleistä. Päivällä on vapaata ja sit illalla on se formal dinner party ("suit and tie").
En ollu kuullu mun hävinneistä kamoista vielä mitään koko pvään, joten kun muut menee dinnereille jossain parhaissa puvuissaan ja solmioissaan, ni Janne menee retkeilykengissä, vihreissä reisitaskuhousuissa ja 3 yötä-pvää päällä olleessa t-paidassa, ihan sama! "Ulkona tulee vettä tihkuen ja oon täällä ilosta hihkuen" (quote: Tommy Taberman!). Kaikki kuitenkin kääntyi iloksi, sillä kun joskus viiden aikoihin menin takas "kotiin" ja olin ihan varma et kamat ei oo tullu (kukaan ei ollu soittanu et ne ois tullu), ni eiköhän ne sit ollukki kaikki siellä mun huoneessa vastassa mua, jees! :)
Fancypants-dinnerit oli koululla, siellä oli ruokaa (ilmasta!) ja sai juua kaljaa, valkkarii ja punkkua (ilmasta!). Oli vähän tylsät partyt, oltiin tietovisaa, se oli se huippuhetki oikeestaan. Mut kuitenkin päivän ekat ihmiskontaktit tapahtuivat silloin, mikä oli ihan kivaa oikeesti :) Niinku puhuu muiden ihmisten kanssa. Olin samassa pöydässä 2 korealaisen tytön, 2 puolalaisen -ja hollantilaisen pojan kaa. Voin kertoo et ne puolalaiset oli todella spilden kuvat silmillä liikkeellä, niillä oli kalliit (tai mitä mä kalliista puvuista tiien mitää!) puvut ja kaikki systeemit vimpan päälle. Ei ne paljoo mitää jutellu, katteli lähinnä perseitä ja tissejä. Sen toisen korealaisen tytön nimi oli joku "Haam", ni sitten keksin ovelana kettuna sanoo sitä Hamiksi ("Ham"), oon ihan varmaan just se eka joka ton oli keksiny sen nimestä, ihan varmaan! ;)
Juotiin kaljaa ja valkkaria ja juteltiin Etelä -ja Pohjois-Korean väleistä yms. Puolan systeemeistä, kuka niistä mitään muistaa. Sitten kaikki lähti jatkoille paikalliseen Manhattan baariin. Täällä saa polttaa vielä koko baarin alueella röökii, joten nyt sen eron huomaa oikeesti Suomeen, jossa ei saa. Onhan se ilma paljon paljon paljon "raikkaampaa" siellä, ylläripylläri! Illan kohokohta oli palava shotti "B-52", se oli niiden puolalaisten icebreaker-taktiikka useassa pöydässä. Ja kyllähän tytöt (ja Janne!) on ihmeissään ku drinkki palaa, ja sitten pitää vielä imee pilliä (lue: pillillä). Minäkin menetin oman B-52 neitsyyden, ja olihan se nyt siistii oikeesti, noku se palaa se drinkki! Drinkki joka palaa!! Pitää nyt sanoo et se toinen niistä puolalaisista (Thomas, Tomas???) oli oikeesti ihan kiva tyyppi. Ne on molemmat Geneveen johki muotimessuille, toisin sanoen pokaileen 13-15v wannabe-malleja:)
Eka yö omassa sängyssä meni hyvin, sain nukuttua...
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
A long way to Austria
Heippa!
Jännittäjä, jännittäjämpi - Janne. Voi vittu, kelataan alkuun (oon jo Kufsteinissa, vierashuoneen patjalla). Kaikki meni aluksi hyvin, pääsin italialaisen malli pikkusiskon Saaran kyydillä lentsikkakentälle joskus puol 11, lento lähtee 12.45, kaikki hyvin. Sitten, meinasin saada pienen sydänkohtauksen samalla kun casualisti (ja ihan tosi väsyneenä) nautiskelin aamukahvia ja kattelin että milleköhän portilla pitää ilmottautua jne. Samalla kellonajalla ja koodilla oli vaan lento Berliiniin, ja koska en kestä painetta tai vastoinkäymisiä, varsinkaan yksin, jouduin täysvaltaiseen hikoilukohtaus-paniikkiin. Heitin kahvit roskiin ja lähin panikoimaan Air Berliinin kassalle. Kohtaus hellitti vähän ku kuulin et kyseessähän oli TIETENKIN vain vaihto toiseen koneeseen Berliinin Tegelin kentällä. Enhän minä mitään tällasta älynny ku paniikki iskee, sitä vaan on silleen että "voi paska vittu vittu vittu, en sitten ottanu ees oikeeta lentoo saatana!!!" Normaalisti oon todella tarkkaavainen kaiken aikaa ja kaikessa mitä teen :) Laukuilla oli ylipainoa vain 2kg, enkä joutunu maksaan niistä mitään ekstraa (Air Berliinin lennoilla saa ruuman kamoilla olla yht. painoa 20kg, siitä ylimenevä maksaa 8€/kilo). Lumilaudalle tuli hintaa 25€.
Seuraavaksi oli pakko ottaa rauhottava aamukarpalolonkero, sitäkin tulee ikävä. Hengailin vaan rauhassa, eli jatkuvassa puolipaniikissa ja ahiksissa. Olin varmaan niin väsyny koska meinasin myöhästyä koneestaki, ja sitä en ymmärrä miten se on mahollista. Siis söin siinä jossain penkillä ylikallista (ja pahaa) broiskutriangelileipää ja just avasin jugurttipurkin ku tuli viimenen kuulutus mun lennolle! Mitä!? Jugurtti ja leipä kainalossa juoksin lähtöportille ja täyteen koneeseen. Se joka tulee vikana lentokoneeseen, saa aina niiin pahaa silmää kaikilta. Lähetin telepaattisesti kaikille haistakaa nyt paska-viestin. Ekalla lennolla en ees pelänny paljoo, se meni hyvin. Söin juustoleivän ja join appelsiinimehun ja veden.
Välilasku Berliinissä toi mieleen välittömästi valtaisan ns. deja vu-ilmiön, sillä me oltiin meiän parhaan luokan kaa siellä kans, ku ootettiin jatkolentoa Gardajärvelle Italiaan. Muuten siellä lentokentällä oli ihan tosi tylsää, ja rupes jo ärsyttään se jatkuva saksalaisten molotus saksaks. Onneks en oo menos saksankieliseen maahan 4 kuukaudeks. Vihdoin koneeseen ja kohti Munchenia. Yhellä lentoemolla oli törkeen huono tekohymy (vähän liikaa yritystä!), missi-ainesta, paitsi et ihan liian vanha ja lyhyt ja phullea. Sori lentoemo! Olit kuitenkin niin ystävällinen minulle, ethän vain pahoita mieltäsi kun luet tätä. Munchenin lentokentällä ajattelin että kylläpä tämä matka menikin tosi hyvin, jes! (olinpa minä väärässä!) Munchenin kentällä on muuten Villeroy&Boch laatu posliinitpytyt.
Sitten tehtiin sitä mitä aina tehdään ku tullaan lennolta, ootetaan matkatavaroita. Ootetaan, ootetaan, ootetaan, mut niitä ei tuukkaan, ollenkaan, ei ainuttakaan MUN matkatavaraa. Stressileveli oikein paukahti PAM! vehreiden niittyjen vihreästä purppuranpunaselle, ei jumalauta!!! Siellä oli joku 4 muutakin joiden tavarat ei oolu tullu, seurasin niitä jonnekin matkatavara valitustoimistoon. Valitin, ja jäin henkisesti oottamaan vapauttavaa puhelinsoittoa ihan minä hetkenä hyvänsä. Mulla oli siis häveyksissä kaikki mun vaatteet, "hygieniatarvikkeet", lumilauta, ruoat ja suuri osa mun elektroniikka hommeleista, eli laturi. Onneks mulla oli mun rakas ruskea kaulallaroikkuva nahkalompsa, enhän mä muuta tarviiskaa.
Seuraavana panikointilistalla oli, että tuleeko se puolituntematon facebook-tuttu hakeen mut oikeesti täältä kentältä pois. Soitin sille, ja jes! se oli just tulossa autobahnia pitkin, arrival time in 10 min. Sen sanon et jos tossa tilanteessa ois joutunu viel miettimään jotai vitun junayhteyksiä ja vaihtoja, ni musta ois kuulunu vaan sellanen ajastimen kilahdus "done!" Oisin ollu niin valmis ja kypsä 75 astetta. Mut siis emmä valita! Se autokyyti oli ihan parasta sillä hetkellä, oikeesti pelastus. The deignated driver, facebook-buddy oli siis Susan(n), joka on samassa koulussa ja mukana sellasessa ESN-ryhmässä (periaatteessa sama juttu ku Tutorit Suomessa). Nii, oli siellä autossa Susanin kaverikin (nimeä en muista), tyttö jolla pukkasi rankasti viiksiä, no joo! Ei saa nauraa tai mitään, en oo ilkeä, kerron vaan mitä näin. Ei ne viikset naista pahenna, vai miten se meni :) anyhow.. Käyntiin (tai siis mulla oli ihan hirvee näläkä) syömässä jollain huoltsikalla siinä automatkan puolvälissä.
Päästiin joskus 7 aikoihin Itävaltaan ja Kufsteiniin (aluehan on siis Tirolia, Austrias finest countryside as they say, vähän niinku Järvenpää on Suomen Tiroli?). Aikaero täällä on muuten -1 tunti Suomeen. Tultiin sinne International Students Residenceen (ISR), jossa minua ootti huone A25. Vihdoin pääsisin omaan huoneeseen ja suihkuun (ei ois ollu kyl pyyhettäkään), mutta mitä... Eikö avain menekään lukkoon, no ei mene. Oho! Onko se vääntynyt, no on se vääntynyt. Paskan vitut! MIten on oikeesti mahollista että "kaikki" tyhmät asiat kasaantuu samalle pvälle??? Kamat jossain teillä tietämättömillä ja nyt ei pääse nukkumaan omaan huoneeseen. Tässä vaiheessa olin jo niiiin väsyny että ei jaksanu oikeen ees välittää, ihan sama. Pääsin sit sinne Susanin vierashuoneeseen patjalle yöks, jossa tätä kirjotan (-kirjotin). Äiti tuu hakeen mut pois täältä!!
L. Tompurin legendaarisin sanoin: "Mä oon niiiiin poikki!!"
Jännittäjä, jännittäjämpi - Janne. Voi vittu, kelataan alkuun (oon jo Kufsteinissa, vierashuoneen patjalla). Kaikki meni aluksi hyvin, pääsin italialaisen malli pikkusiskon Saaran kyydillä lentsikkakentälle joskus puol 11, lento lähtee 12.45, kaikki hyvin. Sitten, meinasin saada pienen sydänkohtauksen samalla kun casualisti (ja ihan tosi väsyneenä) nautiskelin aamukahvia ja kattelin että milleköhän portilla pitää ilmottautua jne. Samalla kellonajalla ja koodilla oli vaan lento Berliiniin, ja koska en kestä painetta tai vastoinkäymisiä, varsinkaan yksin, jouduin täysvaltaiseen hikoilukohtaus-paniikkiin. Heitin kahvit roskiin ja lähin panikoimaan Air Berliinin kassalle. Kohtaus hellitti vähän ku kuulin et kyseessähän oli TIETENKIN vain vaihto toiseen koneeseen Berliinin Tegelin kentällä. Enhän minä mitään tällasta älynny ku paniikki iskee, sitä vaan on silleen että "voi paska vittu vittu vittu, en sitten ottanu ees oikeeta lentoo saatana!!!" Normaalisti oon todella tarkkaavainen kaiken aikaa ja kaikessa mitä teen :) Laukuilla oli ylipainoa vain 2kg, enkä joutunu maksaan niistä mitään ekstraa (Air Berliinin lennoilla saa ruuman kamoilla olla yht. painoa 20kg, siitä ylimenevä maksaa 8€/kilo). Lumilaudalle tuli hintaa 25€.
Seuraavaksi oli pakko ottaa rauhottava aamukarpalolonkero, sitäkin tulee ikävä. Hengailin vaan rauhassa, eli jatkuvassa puolipaniikissa ja ahiksissa. Olin varmaan niin väsyny koska meinasin myöhästyä koneestaki, ja sitä en ymmärrä miten se on mahollista. Siis söin siinä jossain penkillä ylikallista (ja pahaa) broiskutriangelileipää ja just avasin jugurttipurkin ku tuli viimenen kuulutus mun lennolle! Mitä!? Jugurtti ja leipä kainalossa juoksin lähtöportille ja täyteen koneeseen. Se joka tulee vikana lentokoneeseen, saa aina niiin pahaa silmää kaikilta. Lähetin telepaattisesti kaikille haistakaa nyt paska-viestin. Ekalla lennolla en ees pelänny paljoo, se meni hyvin. Söin juustoleivän ja join appelsiinimehun ja veden.
Välilasku Berliinissä toi mieleen välittömästi valtaisan ns. deja vu-ilmiön, sillä me oltiin meiän parhaan luokan kaa siellä kans, ku ootettiin jatkolentoa Gardajärvelle Italiaan. Muuten siellä lentokentällä oli ihan tosi tylsää, ja rupes jo ärsyttään se jatkuva saksalaisten molotus saksaks. Onneks en oo menos saksankieliseen maahan 4 kuukaudeks. Vihdoin koneeseen ja kohti Munchenia. Yhellä lentoemolla oli törkeen huono tekohymy (vähän liikaa yritystä!), missi-ainesta, paitsi et ihan liian vanha ja lyhyt ja phullea. Sori lentoemo! Olit kuitenkin niin ystävällinen minulle, ethän vain pahoita mieltäsi kun luet tätä. Munchenin lentokentällä ajattelin että kylläpä tämä matka menikin tosi hyvin, jes! (olinpa minä väärässä!) Munchenin kentällä on muuten Villeroy&Boch laatu posliinitpytyt.
Sitten tehtiin sitä mitä aina tehdään ku tullaan lennolta, ootetaan matkatavaroita. Ootetaan, ootetaan, ootetaan, mut niitä ei tuukkaan, ollenkaan, ei ainuttakaan MUN matkatavaraa. Stressileveli oikein paukahti PAM! vehreiden niittyjen vihreästä purppuranpunaselle, ei jumalauta!!! Siellä oli joku 4 muutakin joiden tavarat ei oolu tullu, seurasin niitä jonnekin matkatavara valitustoimistoon. Valitin, ja jäin henkisesti oottamaan vapauttavaa puhelinsoittoa ihan minä hetkenä hyvänsä. Mulla oli siis häveyksissä kaikki mun vaatteet, "hygieniatarvikkeet", lumilauta, ruoat ja suuri osa mun elektroniikka hommeleista, eli laturi. Onneks mulla oli mun rakas ruskea kaulallaroikkuva nahkalompsa, enhän mä muuta tarviiskaa.
Seuraavana panikointilistalla oli, että tuleeko se puolituntematon facebook-tuttu hakeen mut oikeesti täältä kentältä pois. Soitin sille, ja jes! se oli just tulossa autobahnia pitkin, arrival time in 10 min. Sen sanon et jos tossa tilanteessa ois joutunu viel miettimään jotai vitun junayhteyksiä ja vaihtoja, ni musta ois kuulunu vaan sellanen ajastimen kilahdus "done!" Oisin ollu niin valmis ja kypsä 75 astetta. Mut siis emmä valita! Se autokyyti oli ihan parasta sillä hetkellä, oikeesti pelastus. The deignated driver, facebook-buddy oli siis Susan(n), joka on samassa koulussa ja mukana sellasessa ESN-ryhmässä (periaatteessa sama juttu ku Tutorit Suomessa). Nii, oli siellä autossa Susanin kaverikin (nimeä en muista), tyttö jolla pukkasi rankasti viiksiä, no joo! Ei saa nauraa tai mitään, en oo ilkeä, kerron vaan mitä näin. Ei ne viikset naista pahenna, vai miten se meni :) anyhow.. Käyntiin (tai siis mulla oli ihan hirvee näläkä) syömässä jollain huoltsikalla siinä automatkan puolvälissä.
Päästiin joskus 7 aikoihin Itävaltaan ja Kufsteiniin (aluehan on siis Tirolia, Austrias finest countryside as they say, vähän niinku Järvenpää on Suomen Tiroli?). Aikaero täällä on muuten -1 tunti Suomeen. Tultiin sinne International Students Residenceen (ISR), jossa minua ootti huone A25. Vihdoin pääsisin omaan huoneeseen ja suihkuun (ei ois ollu kyl pyyhettäkään), mutta mitä... Eikö avain menekään lukkoon, no ei mene. Oho! Onko se vääntynyt, no on se vääntynyt. Paskan vitut! MIten on oikeesti mahollista että "kaikki" tyhmät asiat kasaantuu samalle pvälle??? Kamat jossain teillä tietämättömillä ja nyt ei pääse nukkumaan omaan huoneeseen. Tässä vaiheessa olin jo niiiin väsyny että ei jaksanu oikeen ees välittää, ihan sama. Pääsin sit sinne Susanin vierashuoneeseen patjalle yöks, jossa tätä kirjotan (-kirjotin). Äiti tuu hakeen mut pois täältä!!
L. Tompurin legendaarisin sanoin: "Mä oon niiiiin poikki!!"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
